79. Dodge Dart STW 1966 "luiskahuuli"

Omistaja: Käkö
Paikkakunta: pk-seutu

Luiskahuulesta on lisää tarinaa Mobilisti-lehdessä 1/2009

Tekniikkana on tietysti 225, 904 automaatti ja 7-varttinen.

'92 Tammikuusta on Luiskahuulen kanssa tullut harjoiteltua, laitan jossain vaiheessa lisää tarinaa kun ehdin.

78. Plymouth Valiant Scamp 1974

Omistaja: Juha Kock
Paikkakunta: Helsinki

Toin tämän 1974 Plymouth Scampin Suomeen Arizonasta, Tucsonista vuoden 2011 keväällä. Auto on melko vähän ajettu ja täysin ruosteeton, mutta aurinko on lämmittänyt sitä kuten maalipinnasta voi päätellä. Tekniikkana 318+automaatti ja itselleni hieman yllättäen tämäntapaisessa autossa: toimiva ilmastointi.

Suht hyvään yleiskuntoon nähden tämän auton katsastaminen Suomeen oli työlästä: Ensimmäinen käynti oli ns. "normaali", todettiin hapertuneita jarruputkia ym pientä sekä väljää ohjaussimpukan vääntövarren nivelessä. Hylky. Toista käyntiä varten vaihdoin vääntövarren, mutta en huomannut että sen kartio oli väljempi kuin edellisen: Se meni ohi kiristysmutterin kierteen lopun niin syvälle, että lopulta kiristinkin vain kiristysmutteria vääntövarteen. Tämä tuli ilmi katsastuskonttorilla, väljää vääntövarressa, hylky. Kolmannelle kerralle korjasin tämän väliholkilla ja jätin auton konttorin pihaan jälkitarkastusta varten. Katsastusmies soitti tunnin päästä minulle ja sanoi, ettei katsastusta oikein voi aloittaa kun etujousituksen vääntösauva pamahti poikki kun hän istui autoon. (Ei sitten voinut katketa vaikka puolta tuntia myöhemmin jolloin olisin saanut sen katsastettua kumminkin.) Hylky. Auto hinurilla tallille ja tilaamaan vääntösauvoja.

Katukuva on otettu Helsingin Nervanderinkadulla hieman vääntösauvan vaihdon jälkeen mutta hetkeä ennen kuin tajuan jakopään (muovihammastetun nokka-akselirattaan) korkanneen. Edellisenä iltana olin läheisessä ravintolassa ja tarjosin kyydin kotiin siellä tapaamalleni neidolle. Auto oli asiasta eri mieltä ja sammui kun olimme päässeet parkkiruudusta kadulle. Neito auttoi työntämään auton takaisin parkkiruutuun ja lähti taksilla kotiin, minun jäädessä etsimään syytä käyntihäiriöön. Kuva on siis juhlien jälkeisestä aamusta. Auto hinurilla tallille ja tekemään jakopääremonttia.

Lopulta saatoin tarjota autoa katsastukseen neljännen kerran, tällä välin aikaa oli jo kuitenkin kulunut niin paljon että maahantuontikatsastus oli aloitettava alusta. Lopulta kilvet tuli. Auton merkin, värityksen, luonteen ja osoittamansa mustasukkaisuuden vuoksi auto ristittiin Kristiinaksi. Tämän jälkeen Kristiina on toiminut hyvin, mitä nyt sisustuksen muoviosat tuppaavat olemaan hieman kovettuneita.

Toistaiseksi olen ajatellut pitää sen tuossa kuvien kuosissa ja hyvässä käyttökunnossa mutta kyllähän jokin "sleeper" -tyylinen pieni hotroddaus voimalinjan ja alustan osalta välillä käy mielessä.